Jussi Vepsäläinen · 23 vuotta korjaamoyrittäjänä

Rakensin korjaamon, joka teki parhaan tuloksensa ilman minua. Sitä ennen kävin konkurssin partaalla.

Tässä koko tarina: mitä tein väärin, mitä opin ja miksi autan nyt muita korjaamoyrittäjiä.

Jussi Vepsäläinen
23 vuotta korjaamoyrittäjänä3 toimipistettä ja 15 työntekijää93,6 % veloitusaste parhaana vuonna4 yrityskauppaa

Isän oppi: tee kerralla kunnolla

Kun olin pieni poika, Pörhöllä työuransa tehnyt automekaanikko-isäni opetti minut rassaamaan ensin mopot ja myöhemmin autot kuntoon.

Isäni oli taitava ja vaativa opettaja. Ymmärsin, että tekemällä kerralla huolella säästyy monilta vaivoilta ja murheilta myöhemmin.

Harrastus muuttui uravalinnaksi tosi luontevasti. Kun kerroin isälle miettiväni autokorjaamon perustamista, hän innostui heti. Päätimme perustaa yrityksen yhdessä, ja isä irtisanoutui Pörhöltä, vaikka hänestä olisi haluttu pitää kiinni kynsin ja hampain.

16.12.2002 teimme ensimmäisen öljynvaihdon vaatimattomissa tiloissa Oulun Rajakylässä. Olin 21-vuotias.

”Muistan vieläkin, kuinka helppo päätös yrittäjyys oli. Palkkatöihin meno tuntui jotenkin vieraalta. Halusin päättää asioistani itse ja ottaa vastuun omiin käsiini jo parikymppisenä.”

2002–2005: puhdasta työn iloa

Ensimmäiset vuodet olivat huoletonta aikaa. Puskaradio lauloi, ja asiakkaita hankittiin kotikoneella tehdyllä mainoksella, jonka tulostin mustavalkotulostimella ja jaoin naapuruston postilaatikoihin.

Varauskalenterina oli pöydällä makaava paperikalenteri, ja kuititkin kirjoitettiin käsin. Viivan alle jäi silti positiivinen rahamäärä.

Kasvun huuma

Vuonna 2006 laajennettiin: isommat tilat ja sähköinen toiminnanohjausjärjestelmä. Lopetin mekaanikon ja huoltoneuvojan työt ja siirryin johtamaan yritystä. Tein elämäni ensimmäisen avainhenkilörekrytoinnin, kun palkkasin työnjohtajan.

”Jälkeenpäin ajateltuna olin näihin aikoihin varmaan aika huono johtaja. Valvoin tarkasti muiden tekemistä ja vaadin, että työt tehdään juuri niin kuin minä haluan.”

Seuraavat vuodet olivat hurjia. Mitä enemmän markkinoin, sitä enemmän töitä oli tarjolla. Pahimmillaan asiakkaat jonottivat huoltoon yli kuukauden. Omaa tekemistä ei käynyt mielessäkään pohtia itsekriittisesti – rahaa vain tuli.

Vuonna 2010 perustimme toisen toimipisteen Haukiputaalle, ja vuotta myöhemmin ostimme kolmannen korjaamon Kempeleestä.

Paluu maan pinnalle

Korjaamon laajentaminen naapuripaikkakunnille ei ollutkaan läpihuutojuttu. Haukiputaalla kahden tappiollisen vuoden jälkeen jouduimme ajamaan toiminnan alas. Kempeleessä ostettu liiketoiminta ei ollut sitä, mitä meille oli annettu ymmärtää ennen kauppoja. Samaan aikaan yhden avainhenkilön kanssa alkoi ongelmia, jotka olivat yritykselle todella haitallisia.

Synkimmät vuodet kuilun partaalla

2012 oli ensimmäinen raskaasti tappiollinen vuosi. Kokemattomana johtajana en heti ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Siihen asti voitollinen yritys oli yhtäkkiä syvissä vaikeuksissa, ja edessä oli vuosien taistelu konkurssin partaalla.

Moitteeton luottoluokitus meni juuri silloin, kun sille olisi ollut käyttöä. Tappiollinen yritys ei saa pankista lainaa.

”Otin kaiken hyvin raskaasti. Jouduin näinä vuosina muuten täysin terveenä miehenä kaksi kertaa sairaalaan, eikä oireille löytynyt selitystä. Olen varma, että syyllinen oli jatkuva ja kova stressi.”

Käänne: kävin läpi jokaisen euron

Tilanne pakotti miettimään, miten tästä voi selvitä. Kävin läpi kaiken: mistä raha tulee ja mihin se menee. Arvioin jokaisen sijoitetun euron ja sen, mitä sillä sai.

Kaikki epäolennainen karsittiin pois. Jouduin myös irtisanomaan henkilökuntaa.

Firmaan laitettiin ensin kaikki omat rahat. Sitten sukulaisten rahat, joita kävin hattu kourassa lainaamassa. Ilman heitä tarina olisi päättynyt tähän.

Liikevoitto saatiin kunnolla plussalle neljän vuoden päästä, tilikaudella 2016. Tappioista ja lainoista selviäminen kesti vielä monta vuotta.

Korjaamo, joka pyöri ilman minua

Sen jälkeen rakensin korjaamoa järjestelmällisesti, pala kerrallaan ja tietyssä järjestyksessä.

Vuonna 2019 isäni jäi eläkkeelle ja myi osuutensa minulle. Samana vuonna purjehdin Atlantin yli.

Parhaana vuonna korjaamomme veloitusaste oli 93,6 %, kun alalla tyypillinen luku on 60–70 %.

Kymmenen vuoden kovan työn jälkeen vietin vuoden purjeveneelläni Kreikassa. Juuri sinä vuonna korjaamo teki historiansa parhaan tuloksen. Ilman minua.

Keväällä 2026 myin Autokorjaamo Vepsäläisen liiketoiminnan. Se oli neljäs yrityskauppani.

Kolme asiaa, jotka opin kantapään kautta

  1. Halvalla ei saa hyvää.

    Yksi vaikeuksiin johtaneista syistä oli haluni tehdä moitteetonta jälkeä halvalla. Se oli yhtälö, jota en pystynyt ratkaisemaan. Kaikki eivät ole asiakkaitasi. Palvele niitä, jotka arvostavat laatua ja ovat valmiita maksamaan siitä.
  2. Hallinta ei ole hyvää johtamista.

    ”Jos rakennat aitoja ihmisten ympärille, niistä tulee lampaita.” Rajoitin ja ohjasin ihmisten tekemistä aivan liikaa, ja työntekijöistä tuli robotteja, jotka eivät uskaltaneet päättää mitään itse. Kun ihmiset saavat toimia vapaammin, heillä on paljon enemmän annettavaa.
  3. Puhu asiakkaan kieltä.

    Meiltä sai aina pitkän takuun ja paremman työn jäljen, mutta emme osanneet kertoa sitä asiakkaille selkeästi. Myöhemmin opimme sanomaan asiat suoraan ja asiakkaan ymmärtämällä tavalla – ja sanomaan rohkeasti ”ei”, kun asiakas etsi Oulun halvinta korjaamoa.

Miksi autan nyt muita

Autoin muita korjaamoyrittäjiä jo ennen yrityskauppaa, kun siihen jäi aikaa – esimerkiksi Rikun Autofixia Hämeenlinnassa. Lue Rikun tarina →

Nyt aikaa on enemmän. Ja rehellisesti: elämäni olisi ollut paljon helpompaa, jos joku olisi antanut minulle nämä ohjeet silloin, kun korjaamoni oli konkurssin partaalla.

Yksi rajoitus, joka ei ole minun valintani: korjaamoni myyntiin liittyy kilpailukielto, joten en voi auttaa korjaamoja alle 100 kilometrin päässä Oulusta.

Korjaamoapu.fi

Korjaamoapu.fi · Goodjohn Oy · Y-tunnus 1799498-8
Kirkkokatu 8 as. 9, 90100 Oulu

© 2026 Goodjohn Oy. Kaikki oikeudet pidätetään.